Vappupuhe Tikkurila 1.5. 2023

Kun pidin ensimmäisen vappupuheeni vuonna 1969 tässä aivan naapurissa Itä-Hakkilassa, elimme 60-luvun päättänyttä murrosaikaa. Sille oli tunnusomaista se, miten me malttamattomat nuoret halusimme haastaa monia vanhoja tottumuksia ja menettelytapoja ja parantaa ei vain suomalaista yhteiskuntaa vaan koko maailmaa.

Olimme tietoisia siitä, että tehtävä ei olisi helppo ja meillä oli monenlaisia vastuksia voitettavana. Meillä oli kuitenkin luja usko ja luottamus siihen, että maailmaa oli mahdollista muuttaa paremmaksi. Tämä kehitysoptimismi myös yhdisti yli ikäpolvirajojen. Juuri valtavan vahva tulevaisuudenusko leimasi sitä yhteiskunnallista rakennustyötä jota sodanjälkeinen rakentajasukupolvi oli toteuttanut.

Optimistinen tulevaisuudenusko ei kuitenkaan nykypäivänä ole suinkaan yhtä vahvaa kuin vielä 50 vuotta sitten. Ihmiskunta elää nyt sellaista aikaa, jolloin usko siihen, että huominen olisi väistämättä eilistä parempi on horjunut.

Maailmanlopun ennustajia on kautta aikain riittänyt kaikissa yhteiskunnissa ja kaikissa tilanteissa. Siinä missä heidän ennustuksensa ovat aiemmin perustuneet erilaisiin jumalallisiin näkyihin ja uskonnollisiin ilmoituksiin voidaan tänään esittää puhtaasti tutkittuun tietoon perustuvia tulevaisuudenskenaarioita siitä, miten ihmiskunta voi päätyä inhimillisen elämän jatkuvuutta uhkaaviin tilanteisiin.

Ihmiskunnalla on kolme suurta eksistentiaalista uhkaa jotka voivat asettaa inhimillisen elämän jatkumisen vaakalaudalle. Nämä ovat ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet, ilmastonmuutos ja luontokato.

Yhteistä näille on se, että ne eivät ole minkään jumalallisen väliintulon seurauksia, vaan ihmisen itsensä luomia. Siten niiden muodostaman uhan torjuminen, on myös ihmisen itsensä käsissä. Siksi toivottomuuteen ei tarvitse eikä pidä vaipua. Ainakin meillä sosialidemokraateilla on käsitys siitä, mikä on mahdollista ja tarpeen tehdä ja halu toimi sen näkemyksen puolesta.

Vaikka politiikassa eri toimijoiden arvopohjat eroavat voimme kuitenkin kaikilta siihen osallistuvilta edellyttää tosiasioiden kunnioittamista ja sitoutumista siihen, että niitä tulee arvioida tieteelliseen menetelmään pitäytyen.

Erilaiset näkemykset eivät saa muodostua esteeksi erilaisia jakolinjoja ylittävälle yhteisymmärryksen hakemiselle ja yhteistyölle sen toteuttamisessa.

Jakolinjoja meidän yhteiskunnassamme ja maailmassa on ollut ja tulee epäilemättä aina olemaan. Me emme kuitenkaan elä enää samanlaisessa kaikkien tunnistamassa luokkayhteiskunnassa kuin sata tai vielä viisikymmentä vuotta sitten. Sosiaaliset ja taloudelliset jakolinjat ovat edelleen olemassa ja ne voivat jopa syventyä kuten varallisuuserojen kasvu tai sosiaalisen liikkuvuuden väheneminen kertovat. Perinteiset sosiaaliset luokkajaot eivät kuitenkaan samalla tavoin kuin ennen määritä ihmisten tietoisuutta ja heidän identiteettiään.

Tämän kehityksen yksi seuraus on ollut yhteisöllisyyden heikentyminen. Mitä pienempään ryhmään ihmiset omassa kuplassaan samastuvat sitä suuremmaksi kasvaa etäisyys muihin ryhmiin.

Omassa kuplassa eläminen ja sen mukaisesti valikoidun informaation vastaanottaminen ei rohkaise erilaisten näkökantojen kuunteluun ja erilaisuuden hyväksymiseen. Se päinvastoin ruokkii sisäänpäin kääntynyttä heimouskollisuutta, joka helposti johtaa erilaisuuden kohtaamisen vihollisena ja antaa oikeutuksen siihen kohdistuvaan halveksuntaan ja vihapuheeseen. Ja vihapuheesta on enää lyhyt askel vihatekoihin. Siksi demokratian puolustaminen edellyttää myös sitä uhkaavan sivistyneen käytöksen ja kielenkäytön rappeutumisen torjumista.

Hyvät kuulijat!

Eduskuntavaalien jälkeen yritetään nyt suurimman puolueen puheenjohtajan johdolla koota uutta hallitusta.

On ollut vaalien jälkeen selvää, että vaalien voittajien ensisijainen tavoite on perusporvarillisen hallituksen muodostaminen, ja sen muodostajaksi esitetyt puolueet aloittavat ensi viikolla varsinaiset hallitusneuvottelut.

Täysin varmaa ei oikeistohallituksen synty vielä ei ole, mutta jos se tapahtuu tulemme elämänä synkkiä aikoja. Ei liioin ole varmuutta siitä, että kaikkea sitä mitä oikeistohallitus tekee hyvinvointivaltion alasajamiseksi olisi neljän vuoden jälkeen edes mittavan vaalivoiton jälkeen korjattavissa. Eihän eroava hallitus kyennyt monista muista kiitettävän hyvistä töistään huolimatta korjaamaan Bernerin taksiuudistuksen seurauksia.

Näkymät ovat nyt niin synkkiä, että jää kysymään olisi myös vaalien voittajiin kuuluneiden sosialidemokraattien kannattanut kuitenkin osoittaa suurempaa valmiutta hallitusneuvotteluihin? Nyt me saatoimme tehdä lian helpoksi Orpolle toimia kuten valtaosa oikeistovoimista haluaa. Niin vaikeata kuin sovun löytäminen kokoomuksen kanssa olisi ollutkin niin tulosta sen etsinnästä emme varmuudella tiedä jos sitä ei edes haluttu neuvotteluissa testata.

Hyvät kuulijat!

Edellisen eduskunnan lähes yksimielisyys Euroopan uudessa ja aikaisempaa synkeämmässä turvallisuusympäristössä antaa mahdollisuuden toivoa, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikasta nyt jatkossakaan synny erimielisyyksiä.

Tämä voi olla liian optimistista toiveajattelua. Esiin on pulpunnut myös paljon uuden tilanteen nostattamaa nationalismin ja militarismin leimaamaa uhoa. Se ei lupaa mitään hyvää maailmassa jossa olemme peruuttamattomasta toisistamme riippuvaisia, niin hyvässä kuin pahassa.

1800-luvun nationalismia kansallistuntoja herättänyttä ja esim.  Saksan ja Italian hajanaisen kansallisuuksia yhteen kokoavaa nationalismia voi pitää edistyksellisenä voimana, joka useimmiten oli liberaalien ja demokraattien liittolainen.

Kun nationalismi jälleen nostaa päätään tapahtuu se maailmassa, jossa kasvanut maailmanlaajuinen keskinäisriippuvuus on tehnyt kaikista nationalistisista pyrkimyksistä ja protektionismista ja voimapolitiikasta niiden välineinä toimimattomia, kalliita ja vaarallisia esiintyivät ne sitten America First, Rajat kiinni tai Brexit tunnuksin. Useat tällaisista oikeistopopulismin edustajista eivät välitä peitellä sukulaisuuttaan rasimin ja fasismin kanssa.

Hyvät kuulijat

Maailman yhteen kasvattanutta ja keskinäisriippuvuutta lisännyttä kehitystä kutsutaan myös globalisaatioksi. Se on myös monin tavoin kasvattanut vaurautta ja hyvinvointia maailmassa. Sadat miljoonat ihmiset ovat päässeet irti absoluuttisesta köyhyydestä ja jatkuvan nälänhädän uhan alaisuudessa elämisestä. Yhä useampi maapallon asukas voi elää elämänkaarensa luonnolliseen päätökseen saakka.

Siitä että saavutukset kestävät ei ole varmuutta. Korona kriisin ja Ukrainan sodan seurauksena absoluuttinen köyhyys maailmassa on taas lisääntynyt. Globalisaation kasvattama vauraus on muutoinkin jakaantunut aikaisempaa epätasaisemmin. Sekä tulo- että vielä enemmän varallisuuserot ovat kaikkialla kasvaneet, räikeimmin Yhdysvalloissa ja Euroopassa Englannissa.

Markkinayhdentymiseen perustunut globalisaatio on myös murentanut luottamusta demokratiaan, kun päätöksenteon on koettu loittonevan kansallisilta päättäjiltä jonnekin missä anonyymit markkinavoimat ja ilman demokraattista vastuuta toimivat tekijät päättävät asioista.

Reaktiona kaikkeen tähän on ollut nationalismin nousu. Sitä edustavat oikeistopopulistit ”rajat kiinni” vaatimuksineen, joita perustellaan maahanmuuttajien ja turvapaikan hakijoiden niin hyvinvointiin kuin kansalliseen identiteettiin kohdistamalla uhalla.

Räikeimmän ja vaarallisimman näytön nationalismin väärinkäytöstä tarjoaa Venäjä. Vaikka Venäjä tai Kiina eivät suinkaan ole ainoat valtiot, jotka ovat vaarallisen ja tuhoisan nationalismin vaikutuksen alaisia tekee Venäjän aloittama imperialistinen valloitussota Ukrainaa vastaan tekee siitä kuitenkin nyt nationalismin vaarallisimman edustajan. Kiinan uhittelu Taiwania kohtaan vahvistaa odotuksia, että se voi olla seuraava valloitussodan käynnistäjä.

Putinin vallankäyttö Venäjällä täyttää fasismin tunnusmerkit. Tälle kuitenkin löytyy myös sitä ymmärtäviä ja autoritaarista voimaa ihailevia nationalistis-populistisia puolueita lännessä, joita Venäjä pystyy käyttämään hyväkseen.

Nationalismin turvautuminen voimapolitiikkaan tuottaa tuhoisia seurauksia ja suunnattomia inhimillisiä kärsimyksiä. Venäläiseen voimankäyttöön liittyy myös laskelmoitu piittaamattomuus säännöistä ja sopimuksista joilla sodankäyntiä on koetettu säädellä siviilien säästämiseksi ja epäinhimillisen kohtelun kieltämiseksi.

Venäjän käynnistämä tuhoamissota on saanut myös YK:ssa laajan tuomion mailta, jotka eivät hyväksy sotimalla hankitun ja väärennetyillä ”kansanäänestyksillä” vahvistetun ryöstösaaliin liittämistä Venäjään. Ukrainan puolustuksen konkreettinen tukeminen on kuitenkin jäänyt vain Euroopan ja nk. lännen tehtäväksi. Tämä on Suomessakin johtanut esityksiin kehitysavun lopettamisesta maille, jotka eivät toimi lännen tahdon mukaisesti.

On tarpeen ymmärtää se, miten Afrikan ja laajemmin globaalin etelän silmissä lännen voimakas ja perusteltu reaktio Ukrainan sotaa voi näyttäytyä kaksoisstandardien soveltamiselta, kun yhtä tuomittavaan voimapolitiikan käyttöön muualla maailmassa ei ole reagoitu lainkaan samalla tavalla. Kun Venäjä laittomasti miehitti Krimin reagoimme siihen heti asettamalla pakotteita, mutta esim. Israelin yli 50 vuotta jatkunut laiton miehitys ja siirtokuntien perustaminen etnisesti puhdistetuille palestiinalaisalueille ei ole johtanut lainkaan vastaaviin toimin.

Tätä tilannetta Kiina ja Venäjä käyttävät hyväkseen oman narratiivinsa levittämiseen kun samanaikaisesti länsimaat leikkaavat esim. Afrikan mailta tukeaan lisätäkseen sinänsä tarpeellista tukeaan Ukrainalle.

Keskinäisen riippuvuuden maailmassa nationalismi on vaarallinen umpikuja-aate. Yritykset hakea etuja muiden kustannuksella tuottavat hyvinvointimenetyksiä kaikille samoin kuin autarkiset omavaraisuuspyrkimykset, kun kansainvälisen työnjaon tuottamat suhteelliset edut jäävät hyödyntämättä.

Kauaskantoisin ja tuhoisin seuraus nationalismista on sen varaan heittäytyneiden maiden kyvyttömyys ja haluttomuus olla mukana koko ihmiskuntaan kohdistuvien ilmaston muutoksen tai luontokadon kaltaisten eksistentiaalisten uhkien torjunnassa. Se voi menestyä vain mahdollisimman laajassa monenkeskisessä yhteistyössä.

Isoin paradoksi on, kuinka omalle kansalle (ja vain sille) kaikkea hyvää lupaava ja sääntöpohjaiselle kansainväliselle yhteistyölle selkänsä kääntävä nationalismi ei pysty tuottamaan mitään kestävää etua kansalleen edes sotasaaliin muodossa.

Nationalistien käyttämä mahtipontinen retoriikka oman kansan puolesta puhujana joutuu outoon valoon sen tosiseikan kanssa, että nationalistinen politiikka harvoin tuottaa mitään sosiaalisia tai taloudellisia etuja tai turvallisuutta niille ihmisille, joiden etua se väittää ajavansa.

Venäjän imperialistinen hyökkäyssota tuottaa sen julmien sotarikosten vuoksi vain häpeää armeijalle ja surua sotaan tykinruoaksi pakotettujen sotilaiden omaisille. Sekään jos sota päättyisi Ukrainan alistamiseen ei toisi venäläisille mitään jaettavia peltisiä kunniamerkkejä konkreettisempia taloudellisia tai sosiaalisia etuja.

Niin sota Ukrainaa vastaan kuin Putinin valta päättyvät aikanaan. Kun päivittäin kuolee satoja ellei tuhansia sotilaita ja siviilejä, olisi tähän päästävä niin pian kuin se on Ukrainan suvereniteetin kunnioittamisen puolesta mahdollista. Venäjän demokratian rakentaminen ja sen saattaminen sivistysvaltion polulle ei tapahdu aseiden avulla vaan se on venäläisten tehtävä.

Siksi on ylläpidettävä yhteyksiä Venäjällä ahtaalle ajettuun ja vainon kohteena olevaan demokraattisiin voimiin ja tuettava heitä, myös siinä, että Venäjälläkin saataisiin käynnistettyä samankaltainen vergangenheitsbewältigung kuin Saksassa on tehty ja joka tarkoittaa maan historian ja menneisyyden nationalismista vapaata rehellistä ja avointa aukaisemista.

-Erkki Tuomioja