Tikkurilan Työväenyhdistyksen jäsentapaamisessa 23.11. kuuntelimme nyt syksyllä Vantaan kaupunkiympäristön toimialan apulaiskaupunginjohtajan virasta eläköitynyttä Hannu Penttilää. Esityksen perustana oli hänen kirjansa Maasta ja metropolista – Omakohtaisia kokemuksiani viideltä vuosikymmeneltä. Tilaisuuden avasi ja keskustelua johdatteli aihepiirin tunteva eduskuntavaaliehdokkaamme Säde Tahvanainen, joka on kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja ja konsernijaoston puheenjohtaja.

Hannu Penttilällä on vankka asiantuntemus maankäytöstä, kaavoituksesta ja rakentamisesta. Hän oli ennen Vantaalle vuonna 2015 tuloaan toiminut mm. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, Pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunnan eli YTV:n yhteistyöjohtajana, Hämeen liiton maakuntajohtajana ja myös kuntapolitiikassa Espoossa. Niinpä hänen sujuvasanaista esitystään oli mukava kuunnella. Samoin on aihetta kiittää kirjan selkeää, juohevasti etenevää tekstiä laajasta ja monimutkaisesta aihepiiristä.

Penttilä on osallistunut Espoon, Helsingin ja Vantaan maankäytön suunnitteluun ja erityisesti yleiskaavojen laatimiseen. Niistä kiinnostavin on tietenkin Vantaan yleiskaava, joka on liki 15 vuoden ajan keskittänyt kaupunkia raideliikenteen tuntumaan. Pian poliitikkojen päätettäväksi tulee raitiotieliikenne, nk. ratikka, jonka kannattaja Penttilä on. Raideliikenne on ollut työpaikkojen, asumisen, työntekijöiden pendelöinnin ja myös lentokentän kannalta menestys. Ratikalla Vantaa voi kasvattaa kestävää kaupunkia yhä
vahvemmin joukkoliikenteen varaan.

Vantaan maankäyttöä ja kehitystä Penttilä on muistelmassaan linjannut pääkohdittain, mutta välillä esittää mielenkiintoisen yksityiskohdan, kuten pientaloalueilla moititut luhtitalotyyppiset rakennukset. Niiden osalta rakennusvalvonnan tulkinta on ollut toinen kuin mitä Hannu Penttilä olisi toivonut. Penttilä on käsitellyt myös maakauppoja, joita Vantaa on tehnyt turhan korkealla hinnalla. Penttilä kuitenkin sanoo, että kaupungille on tärkeää kaavoittaa omaa maata, mikä estää maan ansiotonta arvonnousua ja hinnoilla keinottelua. Hän paheksuukin ulkomaisten kiinteistösijoittajien pääsyä laskuttamaan pk- seudun kodintarvitsijoita kallishintaisilla asunnoilla ja kohtuuttomilla vuokrilla.

Asuntotuotannosta Penttilä kirjoittaa erikseen valtion tukeman, joskus myös sosiaaliseksi asuntotuotannoksi mainitun järjestelmän puolesta. Hän puolustaa entistä Aravaa ja nykyistä ARA-tarjontaa, jota Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA hallinnoi. Kysymykseen siitä, voisiko Vantaakin palata oman asumisoikeus- eli ASO-yhtiön omistamiseen, hän piti mahdollisena, että myös Helsingin kaupungin aso-yhtiö voisi hoitaa sitä tuotantoa, jolloin aso-vastikkeet pysyisivät todella kohtuullisina toisin kuin yleensä valtakunnallisissa ASO-yhtiöissä. Keskusteltiin myös entisen omistus-arava-mallin palauttamisesta, joka olisi yksi väylä nuorille päästä omaan asuntoon.

Itse haluaisin nostaa Penttilän kokemuksista runsaan yhteistyön, jota hän arvostaa. Valtion ja yhteiskunnan ylätasolta hän kuvailee EU:n aluepolitiikkaa, samoin metropolitiikan ja maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset eli MAL-sopimukset. MAL on Penttilän ja monen muun mielestä todellinen menestystarina, vaikka se ei ole erityisen mediaseksikäs.

Yleensä pk-seudun neljästä kaupungista kunkin asukkaat tietävät eniten omasta kunnastaan, ja yhteistyö jää vähemmälle huomiolle, vaikka sen merkitys on suuri. On joukkoliikenne HSL ja jäte- ja vesihuolto HSY. Työpaikkojen ja asumisen yhdistämistä voi seurata vaikkapa HSL:n kortin käyttämistä, jossa BC-kortilla pärjää. Lisäksi on yhteinen kirjastokortti Helmet, jota mukaillen voisi innovoida muutakin yhteistä pk-seudulle.

Viidessä vuosikymmenessä Penttilälle on muodostunut kanta myös kaupunkirakentamisen korkeudesta ja ihmisten asuntojen koosta, joten kirjalle vahva lukusuositus!

Teksti Tuula Laukkanen, kuvat Markus Wennäkoski