Olen Lindellin Tuula, 66-vuotias syntyperäinen Helsingin maalaiskuntalainen. Isäni puolelta minulla on karjalaiset ja äitini puolelta savolaiset sukujuuret. Kun lapsena olin vanhempieni kanssa vanhalla Tikkurilan työväentalolla erilaisissa tilaisuuksissa, en tuolloin tiennyt, miten kiinteäksi osaksi elämääni työväenyhdistys ja sen nykyiset toimitilat myöhemmin muodostuisivat.

Saatuani syksyllä 1970 vakituisen työpaikan Helsingin maalaiskunnan asuntotoimistosta liityin Kunnallisvirkamiesliiton paikallisosaston jäseneksi. Kun paikkakunnalle perustettiin SAK:n alaisuuteen kuuluva KTV:n ammattiosasto, siirryin sen jäseneksi. Myöhemmin toimin useita vuosia sekä oman ammattiosastoni että SAK:n Vantaan Paikallisjärjestön puheenjohtajana. Viime mainitussa tehtävässä olin omalta osaltani eräänlainen lasikaton murtaja, koska olin kyseisen järjestön ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja.

Ammattiyhdistystoiminnan kautta tutustuin myös joihinkin kunnanvaltuutettuihin, joista eräs kysyi minulta, lähtisinkö ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Totesin hänelle, etten ole SDP:n jäsen. Hän vastasi, että sitoutumattomiakin kyllä ehdokkaaksi kelpuutettaisiin. Joitakin päiviä asiaa mietittyäni kävelin lounastauolla Vantaan Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön toimistoon ja ilmoitin haluavani liittyä Tikkurilan Työväenyhdistyksen jäseneksi.

Ja ehdokkaaksikin lähdin, mutta noissa vaaleissa saamani, muistaakseni noin 100 ääntä eivät läpimenoon riittäneet. Myöhemmin toimeenpannuissa vaaleissa äänimääräni riitti kerran varsinaisen ja pari kertaa varavaltuutetun paikkaan eli kaiken kaikkiaan 12 vuotta tuli kunnallispolitiikassakin mukana pyörittyä.

Työväenyhdistyksen puolella toimin ensin johtokunnan varajäsenenä ja sittemmin varsinaisena jäsenenä useita vuosia. Toimin myös yhdistyksen tiedotussihteerinä sekä naisjaoston puheenjohtajana pariinkin otteeseen.

Omassa ja miehen terveydentilassa tapahtuneet äkilliset muutokset saivat minut harkitsemaan osa-aikaeläkkeelle jäämistä. Samalla luovuin lähestulkoon kaikista luottamustehtävistäni voidakseni käyttää osa-aikaeläkkeen myötä lisääntyneen vapaa-ajan mm. mökillä olemiseen. Kokopäiväiseksi eläkeläiseksi jäin vajaat 3 vuotta sitten.

Vuonna 2015 käytyjen eduskuntavaalien lähestyessä minulta kysyttiin, lähtisinkö mukaan Säde Tahvanaisen vaalityöryhmään. Säteen tukijoukkojen palavereissa istuessani ja vaalitilaisuuksissa ympäri Uuttamaata kiertäessäni tuli sellainen tunne, että tämänkaltaista konkreettista tekemistä voisi taas usean vuoden tauon jälkeen tehdä lisääkin. Niinpä sitten viime syksynä lupasin olla käytettävissä yhdistyksen johtokuntaan,  jos porukka niin päättää kuten SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteellä on tapana todeta. Ja kun porukka päätti valita minut yhdeksi johtokunnan varsinaisista jäsenistä, niin tämän vuoden alusta olen taas ollut tiiviimmin mukana yhdistyksen toiminnassa.

Aika näyttää miten pitkään pesti tällä kertaa kestää. Sen olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut, etten enää vastaa myöntävästi ihan kaikkiin ”kosintoihin” vaan haluan viettää enenevässä määrin aikaa läheisteni kanssa. Siinä välillä voi sitten pyörähtää D-teltalla vaikka ruusuja tai kahvia jakamassa.